Nordic Offset rahoitti ja ohjasi Itä-Suomen yliopistossa 2018-2019 tehtyä pro gradu -työtä, jossa tutkittiin kotimaisten päästökompensaatiomallien käyttöä EU:n taakanjakosektorin vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamiseksi sekä mahdollisuutta toteuttaa päästövähennyksiä vapaaehtoisen päästökaupan kautta vielä pidemmälle.
Nordic Offsetin toimeksiantamassa pro gradu -työssä perehdyttiin ilmastotavoitteisiin liittyvään kansainväliseen lainsäädäntöön, sopimuksiin ja tavoitteisiin (Kioton sopimus, Pariisin sopimus, EU:n päästökauppajärjestelmä (EU Emission Trading Scheme, ETS), EU:n taakanjakosektori (EU Effort Sharing Decision and Regulation, ESD& ESR) ja maankäytönmuutos- ja metsäsektori (Land Use Change and Forestry, LULUCF) sekä kotimaisiin asetuksiin ja suunnitelmiin (Kansallinen ilmastolaki 609/2015 sekä Suomen keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma vuoteen 2030) kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi vuoteen 2030 mennessä.
Työssä tarkasteltiin kotimaisten vapaehtoisten kompensointihankkeiden (Voluntary Domestic Offset Programmes, DOPs) suurimpia haasteita; kaksoislaskentaa sekä lisäisyyttä. Työ sisälsi myös kotimaisen kompensointijärjestelmän keskeisten toteutuselementtien tarkastelun sekä case-esimerkkejä eri EU-valtioissa käytössä olevista kansallisista kompensointimalleista.
Suomen valtion -39 % vähennystavoite EU:n taakanjakosektorilla (kattaen liikenteen, rakennusten, maatalouden sekä ei-päästökauppasektorin alaisen teollisuuden ja jätesektorin kasvihuonekaasupäästöt) sallii takaanjakosektorin sisäisenä joustomekanismina myös ns. kotimaisten kompensointiprojektien käytön. ”Tästä esimerkkinä on LULUCF- joustomahdollisuus, jossa valtiot voivat tietyin ehdoin hyödyntää jopa 4.5 mtCO2e päästövähennyksiä LULUCF-sektorilta muiden taakanjakosektorin tavoitteiden saavuttamiseksi ja saavuttaa näin myös merkittäviä kustannussäästöjä” toteaa tutkielman kirjoittaja Eftimiya Salo.
Kotimaisia vapaaehtoisia kompensointiprojekteja voidaan toteuttaa myös sektoreilla, jotka eivät vaikuta kansainvälisten tai kansallisten päästövähennystavoitteiden saavuttamiseen. Päästövähennykset, joilla ei tueta tavoitteisiin pääsyä ovat lisäisiä (tavoitenäkökulmasta) ja tärkeä kaksoislaskennan vaara vältetään. Tavoitenäkökulman lisäisyys (policy additionality) takaa hankkeiden ympäristöintegriteetin (joka on yksi keskeinen elementti kompensointihankkeiden lisäisyystarkastelussa). Näillä kotimaisilla vapaaehtoisilla ilmastohankkeilla voidaan sallia yksityisen sektorin toimijoiden, kuntien ja kaupunkien toteuttaa hiilineutraalisuustavoitteitaan ja päästä vielä tiukempiin kansallisiin päästävähennystavoitteisiin hyödyntäen yksityistä vapaaehtoisen päästökaupan rahoitusta.
Mahdollisuudet toteuttaa kotimaisia projekteja, jotka eivät vaikuta lainsäädännöstä tuleviin päästövähennystavoitteisiin ovat rajalliset (potentiaalia on lähinnä vain pienimuotoisessa uusituvassa energiassa, hiilensidonnassa maaperään maanparannusaineiden kautta sekä maankunnostuksessa).
“Yhtenä keskeisenä keinona lisätä yksityisen sektorin vapaaehtoisten kompensointien rahoitusmahdollisuuksia Suomessa olisi valtion toimesta toteutettava mekanismi, jossa EU:n ja kansainvälisten tavoitteiden alla olevia päästöyksiköitä voitaisiin poistaa sen verran, mitä vapaarahoitteiset kompensointitoimet tukevat. Tällöin kaksoishyödyn/laskennan (double claiming/ counting) riski, jossa hyöty tulkitaan sekä vapaaehtoiselle kompensoijalle sekä valtiolle saataisiin suljettua pois. Tämä vaatisi viranomaisilta rekisterin ylläpitoa ko. vapaaehtoisista hankkeista. Tämä ei ole täysin uusi idea, sillä Kioton sopimuksen kaudella 2008-2012 jo YK:n alaisen Yhteistoteutuksen (Joint Implementation, JI) hankkeissa kyseinen menetelmä oli valtiolla käytössä.” ideoi tutkielman ohjaukseen osallistunut Maija Saijonmaa Nordic Offset Oy:sta.
Linkki pro graduun: “Feasibility of a domestic offset programme for reaching and going beyond the 2030 ESR target in Finland: Legal framework and design considerations“, Eftimya Salo, University of Eastern Finland